Tänään vietetään Vaatevallankumousta, jossa tarkoituksena on vaatia vaatebrändejä tekemään reilusti tehtyjä vaatteita. Tempaukseen voi osallistua somessa tageilla #vaatevallankumous ja #insideout (tsek tapahtuman fb-sivut). Ehkäpä tänään on siis hyvä hetki syynätä omaa vaatteiden hankintaa, "shoppailua". Pakko muuten heti avautua, että inhoan sanaa "shoppailu", sillä siinä on niin maaninen kuluttamisen kaiku. Ja toivoisin, ettei kukaan listaisi harrastukseen shoppailua - se kuullostaa niin hullulta!
Jo useamman vuoden olen pitänyt kirjaa kaikista ostamistani vaatteista ja kengistä, ja tänään päätin viimein syynätä listaa hieman tarkemmin. Alunperin aloin tähän kirjanpitoon, jotta näkisin selvemmin kokonaisuuden siitä, paljonko minulla menee rahaa vaatteisiin ja paljonko niitä kaappiin kertyy. Olen pitänyt itseäni keskivertoa tiedostavampana vaatteiden ostajana, mutta enää en ole lainkaan varma....
Lähdetäänpä syynäämään lukuja tarkemmin: Vuonna 2011 ostin 59 kappaletta vaatteita ja kenkiä, joista 16 oli peräisin kirpputorilta. Vuonna 2012 luku oli vieläkin isompi, yhteensä 81 kappaletta (näistä 16 second handina). En todellakaan meinannut uskoa tätä lukua, sillä luulin sen olevan paljon pienempi! Suhteellisen pienituloisena opiskelijana olin tuijotellut enemmän vaatteisiin mennyttä rahamäärää, kuin vaatteiden määrää. Tällöin olin myös vaatekaupassa töissä, ja hyvät henkilökunta-alennukset eivät varsinaisesti jarruttaneet ostamista.
Pienen huokauksen päästin, kun ynnäsin yhteen vuoden 2013 vaate- ja kenkähankinnat: 50 kappaletta, joista 9 oli tarttunut matkaan kirppareilta. Vähemmän kuin edellisvuotena, mutta silti ihan liian iso määrä vaatteita! Ja kun kolmen vuoden ostosten keskihinta on noin 15 € ja suurin osa on hankittu "fast fashion"-ketjuista, en todellakaan voi turvautua siihenkään, että ostan eettisiä vaatteita, joista tekijät saavat kunnollisen korvauksen.
Viime syksynä lopetin työni vaatekaupassa. Pidin työstäni ja vaatteet olivat ihania, mutta silloin tällöin omatunto soimasi: myyn edullisia vaatteita, joita tulee kauppaan isolla volyymilla. Minkälainen vaikutus sillä on ympäristöön ja vaatteita tuottaviin yhteiskuntiin? Sitä oli todella hankala selvittää, enkä työntekijänä ollut asiassa juuri asiakasta viisaampi.
Palatakseni Vaatevallankumoukseen, toivon todella että vaatebrändit huomaavat, että eetiset ja ympäristölliset asiat kiinnostavat ihmisiä (tai ainakin totisesti pitäisi kiinnostaa), ja tuotantoketjun tulisi olla paljon läpinäkyvämpi, kuin se nyt on. Ja siihen asti kun tiedän erittäin vähän vaatteideni valmistusoloista, aion vähentää vaatteiden hankkimisen minimiin. Ja sen jälkeenkin pidän ohjenuoranani tätä:
Hankin vähemmän ja maksan mielelläni enemmän, jos se tarkoittaa sitä, että kukaan ei ole joutunut kärsimään meikäläisen ryijyjen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti